Polkua ja paljakkaa

Polkupyörän renkaat imevät asfalttia, kärryn jouset kitisevät kuopissa. Trooppinen syyskuun päivä on kääntymässä iltaan, ilmassa leijuu vielä lämpö ja hiki tekee ihosta nihkeän. Kärryssä tuntuu kevyt heilahdus koiran vaihtaessa asentoa, pieni rinkka sen vieressä tekee tilasta ahtaan.  Ylämäki etenee pienimmällä vaihteella, alamäessä pitää hieman hidastaa, keltaiset syksyn lehdet pölähtävät ilmavirrassa. Kanttarista varovasti alas, sitten vielä jokunen polkaisu ennen kuin tie muuttuu pienten kuoppien viitoittamaksi soratieksi. Koira pääsee ulos kärrystä, riemastuneena se laittaa laukalle, tietää, minne ollaan menossa. Vielä muutama kilometri ja pyörä jää tutulle pihalle, matka jatkuu jalan. Ensin iso ylämäki, sitten maitohorsmien peittämää tiepohjaa. Katse etsii tuttua polkua ennen loikkaa ojan yli. Rinne on yhtä jyrkkä kuin aiemminkin, hämähäkin seitti koskettaa kasvoja, maatuneen maan tuoksu kertoo syksystä. Koira viivyttelee, haluaa nuuhkutella, lopulta ponkaisee jyrkimmät ...

Kevyt tihkusade tunkeutuu kosteutena kuorivaatteiden alle. Keskellä kuumaa kesää sade virkistää, pisaroi maiseman ja peilityynen veden, tipahtaa norona hupun reunalta nenälle. Kanootti lähtee kiemurrellen liikkeelle, sitten suunta muuttuu vakaammaksi - vuosien takaa palaa mieleen, miten yksilapaisella ohjataan. Kartassa kapea väylä levittäytyy eteen laajana urana. Punainen viitta, vihreä viitta - yksi kerrallaan ne jäävät taakse ja sitten loppuvat. Keisarinlähteellä vesi pulppuaa kourua pitkin suoraan järveen, voi meloa alle ja täydentää juomapullot.  Illalla aurinko värjää taivaanrannan punaiseksi. Ruoka valmistuu trangialla ajallaan. Nuotiota ei tänään sytytetä - sade ei vielä poista kuivuutta. Aamulla herätys kirkaisuun - lokit taistelevat teltan yllä. Syöksyvät toisiaan kohti, teltan katossa kuuluu humahdus ja siipien iskut. Aamun valo on kirkas. Pilvet heijastuvat tyyneen pintaan - taivas sukeltaa järveen. Ensimmäiset melanvedot ovat verkkaisia. Hetkeksi reittikin ...