Polkua ja paljakkaa

"Askel askeleelta pitkin paljakkaa. Väreilevässä auringon poltteessa, ihoa sivelevässä tunturituulessa. Keskittyä olemaan, nähdä kartan viivat, värit ja koukerot maisemana - suona, koivikkona, maankohoumana. Kulkea pisteenä erämaassa, vapaana olla ja mennä." Erämaassa kaikki on niin toisin. Ei ole aikaa turhille ajatuksille, ei selityksille, ei sille, että pitäisi tai sitten kun. Erämaassa on hetki, kun herätään, kömmitään ylös makuupussista, katsotaan aamun sää, viedään tavarat tuulettumaan. On aamuinen retki lammen rantaan hakemaan vettä, tuhahdus, kun kaasukeitin tarttuu tuleen. On kuplat kiehuvan veden pinnassa ja aamun ensimäiset itikat. Kun aamu vaihtuu päivään, on teltta jo koottu ja rinkat pakattu. Voi keskittyä siihen, mihin seuraavaksi astuu, mitä kasveja karun jäkälän seasta ponnistaa kohti taivasta tai kiemurtelee maan pintaa. Voi etsiä sopivaa jalansijaa kivikossa ja asettaa sauvansa sopivaan kulmaan. Päivällä hakee tuulesta suojaa hellettä vastaan, tähyi...