Lähiretken kutsu

Polkupyörän renkaat imevät asfalttia, kärryn jouset kitisevät kuopissa. Trooppinen syyskuun päivä on kääntymässä iltaan, ilmassa leijuu vielä lämpö ja hiki tekee ihosta nihkeän. Kärryssä tuntuu kevyt heilahdus koiran vaihtaessa asentoa, pieni rinkka sen vieressä tekee tilasta ahtaan.

 Ylämäki etenee pienimmällä vaihteella, alamäessä pitää hieman hidastaa, keltaiset syksyn lehdet pölähtävät ilmavirrassa. Kanttarista varovasti alas, sitten vielä jokunen polkaisu ennen kuin tie muuttuu pienten kuoppien viitoittamaksi soratieksi. Koira pääsee ulos kärrystä, riemastuneena se laittaa laukalle, tietää, minne ollaan menossa.

Vielä muutama kilometri ja pyörä jää tutulle pihalle, matka jatkuu jalan. Ensin iso ylämäki, sitten maitohorsmien peittämää tiepohjaa. Katse etsii tuttua polkua ennen loikkaa ojan yli. Rinne on yhtä jyrkkä kuin aiemminkin, hämähäkin seitti koskettaa kasvoja, maatuneen maan tuoksu kertoo syksystä. Koira viivyttelee, haluaa nuuhkutella, lopulta ponkaisee jyrkimmät kohdat vauhdilla ylös. Oma jalka etsii haparoivammin jalansijaa.

Metsän siimeksessä hämärä laskeutuu aiemmin, mutta kallion päältä näkee vielä kauas. Teltta on nopeasti pystyssä. Pimenevässä illassa kuuluu kauempaa koiran tasainen louskutus ja autojen hurina. Ilta yllättää lämmöllään, ei viilene, kuten syysillat yleensä.Yöllä täytyy kömpiä pissalle, taivas on tähtiä täynnä.

Aamulla usva peittää maisemaa. Koira istuu koko aamun aivan hiljaa kallion laella levollisena horisonttiin tähyten. On rauhallista. Matka takaisin pyörälle sujuu nopeasti. Kesän ehkä viimeinen helle saa hien taas virtaamaan kotiin päin polkiessa.


Nuku yö ulkona

Nuoruudesta tutut maisemat saivat palvella tällä kertaa, kun Suomen Ladun jokavuotinen Nuku yö ulkona -kampanja houkutteli tuhannet ihmiset nukkumaan taivasalla. Retken tuntuun pääsi, kun lähti kotoa retkelle pyörällä ja yhdisti siihen pienen jalkapatikan. Tietoisesti valitsin paikan, missä todennäköisesti saisimme olla kaksin koiran kanssa, kuten sitten saimmekin.

Syyskuuksi epätavallisen (ja epätodellisen) lämmin ilma loi hienon kontrastin syksyn väreille ja tuoksuille. Ruska oli vasta alkamassa, mutta syksyn aisti jo, vaikka ilma ei viilentynyt kunnolla koko yönä.

Lähiretki tiedoiksi tiivistettynä:

Kohde: Pahnakallio, Lohja
Reittikuvaus: Polkupyöräilyä kotoa vanhempien talolle n. 12 km,sen jälkeen n.2 km jalkaisin Pahnakalliolle.
Ajankohta: 8.- 9.9.2018
Kesto: Yksi yö.
Kuljetut päivämatkat: Kts. reittikuvaus, sama takaisin.
Sää: Aurinkoista, lämmintä, yöllä ja aamulla kosteaa ja utuista
Ötököitä: Ei, paitsi telttapaikassa paljon leppäkerttuja!
Oliko koira mukana: Kyllä



Erityistä: Koirakärry on näppärä kulkuneuvo, jos koira on laiska juoksemaan pyörän vieressä tai haluaa itse edetä ripeämmin. Keskikokoinenkin koira kulkee helposti kärryssä -vain ylämäet ovat aika raskaita. Koiraa on helppo juoksuttaa myös pyörän vieressä vaikka kärry olisikin perässä. Toki kärryilyä ja pyörän rinnalla juoksemista pitää harjoitella.