Keisarinlähteen jäljillä

Kevyt tihkusade tunkeutuu kosteutena kuorivaatteiden alle. Keskellä kuumaa kesää sade virkistää, pisaroi maiseman ja peilityynen veden, tipahtaa norona hupun reunalta nenälle. Kanootti lähtee kiemurrellen liikkeelle, sitten suunta muuttuu vakaammaksi - vuosien takaa palaa mieleen, miten yksilapaisella ohjataan. Kartassa kapea väylä levittäytyy eteen laajana urana. Punainen viitta, vihreä viitta - yksi kerrallaan ne jäävät taakse ja sitten loppuvat. Keisarinlähteellä vesi pulppuaa kourua pitkin suoraan järveen, voi meloa alle ja täydentää juomapullot. 

Illalla aurinko värjää taivaanrannan punaiseksi. Ruoka valmistuu trangialla ajallaan. Nuotiota ei tänään sytytetä - sade ei vielä poista kuivuutta. Aamulla herätys kirkaisuun - lokit taistelevat teltan yllä. Syöksyvät toisiaan kohti, teltan katossa kuuluu humahdus ja siipien iskut.

Aamun valo on kirkas. Pilvet heijastuvat tyyneen pintaan - taivas sukeltaa järveen. Ensimmäiset melanvedot ovat verkkaisia. Hetkeksi reittikin kapenee, vie yllättäen ojarumpuun, suopursujen reunustamalle ojapahaiselle. Suon tuoksu huumaa, saa ihastelemaan muuttuvaa maisemaa. Koirat katselevat korvat hörössä, mökit nököttävät eriskummallisen autioina.

Lähes kilometrin helteinen maataival paarmojen pörrätessä kipakoina ympärillä vaatii asennetta. Kanootti painaa, polku on kivinen. Lopulta pitkospuut, joita pitkin vetämällä matka taittuu nopeammin. Pienen suolammen jälkeen uittokanava on kuivunut olemattomiin. Jalat uppoavat pehmeällä polulla, hiki valuu norona. Toinen työntää, toinen vetää. Ja lopulta, vesi on taas vapaana edessä. Pääsee kipuamaan kyytiin, tarttumaan melaan.

Telttojen pystytys on vielä puolitiessä, kun sade illalla iskee. Se tulee tyhjästä taiottuna rintamana halki selän, kastelee hetkessä kaiken. Silkkinen hiekka saa painavan peiton. Sateen jälkeen on sateenkaaren aika - luonnon oma valoteos ilmestyy itseoikeutetulle paikalleen.

Viimeisenä päivänä tuulee, tulee vastaan selkiä. Lisää kanootin kantamista, askelia asfaltilla. Koirat nuokkuvat kyydissä, toinen käy pohjalle maate ja sulkee silmänsä - toinen ei aivan malta. Viimeisillä sadoilla metreillä iskee taas kaatosade, joka kastelee kaiken. Lopulta laituri tulee vastaan.

Muuttuvaa maisemaa

Keisarinlähteen kierros Mäntyharjulla helli melojaa mahtavilla maisemilla - eri metsätyypeillä, kallioilla, soilla, rehevillä mailla. Puukonvuoren leiripaikka oli hieno mäntyinen niemi. Itse Puukonvuorelle emme kivunneet, sillä olimme perillä sen verran myöhään. Kalliomaalauksetkin unohdimme etsiä.

Ojarumpuun ajautuminen oli vähän vahinko, sen olisi voinut kiertääkin, mutta matalan veden aikaan sieltäkin pääsi hyvin. Mäntyharjun matkailunevonnasta etukäteen tilattu kartta oli kyllä ihan selkeä.

Toisen yön leiripaikka - Mäntysaari tarjosi mahtavan hiekkarannan ja toimiva laavukin oli, kuten Puukonvuorella. Maisemassa silmä lepäsi. Kolmannen laavun kertoivat muut olevan kovin uusi ja hieno.

Kantotaipaleet haastoivat painavan kanootin kanssa ja aikaa kului yllättävän paljon, muuten reitti tarjosi varsin miellyttävää melottavaa. Takaisin tullessa vain pieni pätkä viidestäkymmenestä kilometristä oli samaa kuin lähtiessä ja näyttikin toisesta suunnasta melottuna aivan erilaiselta!

Keisarinlähteen kierros tiedoiksi tiivistettynä

Kohde: Keisarinlähteen kierros, Mäntyharju
Reittikuvaus: Keisarinlähteen kierros on 50 km pitkä melontareitti.Rantautumispaikat jne. on merkitty keltaisin kanoottimerkein.
Ajankohta: Heinäkuun ensimmäinen viikko
Kesto: Yksi kokonainen ja kaksi puolikasta päivää.
Kuljetut päivämatkat: 50 km kolmeen päivään jaettuna (ensimmäinen päivä vähän lyhyempi)
Sää: Sadekuuroja, tyyntä, kohtalaista tuulta, lämmintä.
Ötököitä: Mukavan vähän.
Oliko koira mukana: Kyllä

Erityistä: Kantotaipaleisiin on varauduttava inkkareiden kanssa vähintään kantoliinoin. Kärry olisi suositeltava. Ensimmäinen kanto-osuus oli n. 700 m ja toinen n. 200 m. Reitti on hyvin melottavissa myös kajakilla. Ympäristö oli todella rauhallinen!